yritys harjoittaa jokapäiväistä val-
tion- ja kunnallishallintoa, mikä
käy tekstistä esiin samoin kuin
punaisen terrorin ongelmallisuus
hallinnolle. Punainen johto ei vä-
kivallantekoja hyväksynyt, mutta
valvonta ei toiminut useinkaan.
Suodenjoki kuvaa sisällissodan
dramaattiset piirteet Pirkanmaal-
la ja kuljettaa lukijan lopulta pit-
kälti aiempaan tutkimukseen no-
kaupungin valtaukseen, joka mer-
kitsi vanhan työväenliikkeen lop-
pua kaupungissa ja sitä ympä-
röineellä maaseudulla.
aikaa analyyttinen, mutta myös
miellyttävän empaattinen. Läh-
de- ja tutkimuskirjallisuusaineis-
toa on runsaasti ja sitä on käytet-
ty taiten. Lukukokemusta piristä-
myös lukuisat tietoiskulaatikot,
jotka nostavat esiin eri yksityis-
kohtia tekstin käsittelemistä asia-
kokonaisuuksista. Vasemmistolai-
nen työväenliike Pirkanmaalla
-trilogian ykkösosa on yhteiskun-
tahistoriaa parhaimmillaan.
dosentti, Helsingin yliopisto
Helsinki 1918. Pääkaupunki ja
sota. Minerva, Helsinki 2008.
177 s.
Samu Nyström ovat koonneet
tutkimuksistaan sisällissodan 1918
Helsinkiä käsittelevän teoksen.
Nyström kuvaa helsinkiläisten ar-
kea elintarvikepulan, yhteiskun-
nallisten jännitteiden ja sodan
paineessa. Kolben aiheena on se,
miten Helsingin valtausta on
muisteltu. Erityisesti hän tarkas-
telee sitä, miten valkoisen puo-
len symbolit kudottiin osaksi kan-
sakunnan muistia. Läpi kirjan kul-
kee autenttinen kuvakertomus,
jonka kaikki kuvat ovat Nyblinin
työntekijän Gunnar Lönnqvistin
ottamia.
siä näkökulmiaan vuoden 1918
Helsinkiin. Kaikkia kolmea kerto-
musta yhdistää muisti: mitä ja
miten on muistettu ja mitä on
haluttu jättää perinnöksi jälkipol-
ville ei vain kertomuksina vaan
myös autenttisina valokuvina.
tuksista pääkaupungin elintarvi-
ke- ja energiahuoltoon. Helsinki-
hän oli molempien suhteen tuon-
nista riippuvainen, ja kun se kat-
kesi, normaali elämä suistui rai-
teiltaan. Helsinkiläiset olivat Suo-
messa kriisin keskipisteessä
kriisin, joka vielä kärjistyi entises-
tään, kun Venäjällä puhkesi val-
lankumous.
sodan aiheuttaman elintarvike-
pulan, asutuskeskusten kriisin
sekä Venäjän vallankumouksen
siirtymisen Suomeen. Tällöin osa
työväen järjestyskaarteista irtau-
tui radikaaliksi punakaartiksi, jo-
ka ei ollut enää kenenkään oh-
jailtavissa. Kun sota sitten alkoi,
se oli punaisten puolella suurta
improvisointia.
läisten selviytymisestä punaisten
hallitsemassa kaupungissa. Väes-
tön huolto oli vaikein ongelma
myös punaisille. Tilannetta pa-
hensivat tehtaiden seisokit ja vir-
kamieslakko punaisten hallintoa
vastaan.
von der Goltzin johdolla, ja Man-
nerheimin johtamien valkoisten
16. toukokuuta pitämä voiton-
paraati saavat kirjassa suuren huo-
mion. Vankileirien kauhuja artik-
kelit eivät liiemmin problema-
tisoi. Enimmillään vankeja oli ke-
säkuussa 1918, peräti 13 000,
joista 4000 yksinomaan Suomen-
linnassa.
molemmat puolet syyllistyivät.
Missä vaiheessa ne katosivat val-
koisten muistista? Nyström tote-
aa vain, että kapina oli valkoisille
järkytys, ja siksi vastatoimet oli-
vat rajuja. Väkivallanteot unoh-
dettiin, kun valkoiset alkoivat
luoda Kolben kuvaamaa sankari-
kertomusta läntisen kulttuurival-
tion rakentamisesta idän uhkaa
vastaan.